Suomalais-saamelaiset kielet

Nykyään Suomalais-saamelaiset kielet on erittäin ajankohtainen ja ajankohtainen aihe, joka kiinnittää asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Se on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, sillä sen vaikutukset voivat olla erittäin merkittäviä yhteiskunnan eri alueilla. Tästä syystä on tärkeää kaivaa syvemmälle Suomalais-saamelaiset kielet:een ymmärtääksesi sen vaikutus ja luodaksesi siitä tietoisen keskustelun. Tässä artikkelissa tutkimme Suomalais-saamelaiset kielet:n eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Lisäksi analysoimme erilaisia ​​näkökulmia Suomalais-saamelaiset kielet:een tavoitteenaan rikastaa tietoa ja tarjota kattavampi ja globaalimpi visio tästä aiheesta.

Suomalais-saamelaisten kielten puhuma-alueet, pois lukien meänkieli ja liivi.

Suomalais-saamelaiset kielet on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva kieliryhmä, jonka osia ovat itämerensuomalaiset kielet sekä saamelaiskielet. Sitä vastaavan suomalais-saamelaisen välikantakielen asema välikantakielenä uralilaisten kielten polveutumisessa on nykyisessä tutkimuksessa kiistanalainen.

Yhdessä volgalaiskielten kanssa ryhmä on muodostanut uralilaisten kielten perinteisessä binäärisessä sukupuuluokittelussa suomalais-volgalaisten kielten ryhmän, mutta nykyinen tutkimus ei enää pidä sen paremmin volgalaisia kuin suomalais-volgalaisiakaan kieliä yhteisen kantakielen muodostaneena kieliryhminä vaikka käsitteitä voidaankin käyttää alueellisina nimityksinä. Itämerensuomalaisten kielten yhteyden volgalaiskieliin arvellaan katkenneen viimeistään vuoden 1000 paikkeilla, kun venäläisasutus levittäytyi pohjoiseen.

Luokittelu

Suomalais-saamelaiset kielet jaetaan itämerensuomalaisiin ja saamelaisiin kieliin.

Itämerensuomalaiset kielet

Saamelaiskielet

Lähteet

  1. Sammallahti, Pekka 1998: Historical phonology of the Uralic Languages. The Uralic languages. (toim. Sinor, Denis). Brill, Leiden.
  2. Itkonen, Terho 1997: Reflections on Pre-Uralic and the ’Saami-Finnic protolanguage’. – Finnisch-Ugrische Forschungen 54.