Karl Vennberg

Karl Vennberg:n maailmassa on laaja valikoima mielipiteitä, tutkimuksia ja tutkimuksia, jotka antavat meille mahdollisuuden päästä universumiin, joka on täynnä mahdollisuuksia ja löytöjä. Alkuperäistään nykypäivään Karl Vennberg on herättänyt kiinnostusta ja uteliaisuutta niin asiantuntijoissa kuin harrastajissakin. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka tekevät Karl Vennberg:stä kiehtovan ja merkityksellisen aiheen nykyään. Sen vaikutuksesta yhteiskuntaan sen vaikutuksesta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin uppoudumme kiehtovaan matkaan ymmärtääksemme sen tärkeyden ja merkityksen nykymaailmassa.

Karl Vennberg

Karl Gunnar Vennberg (11. huhtikuuta 191012. toukokuuta 1995 Blädinge, Ruotsi]) oli ruotsalainen kirjailija ja kriitikko, Erik Lindegrenin tavoin keskeisiä fyrtiotalismin runoilijoita ja teoreetikkoja (ilmenee ainakin kokoelmissa Halmfackla ja Tideräkning). Vennberg kuului 1940-luvun analyyttisen suunnan edustajiin. Hän kirjoitti pessimististä lyriikkaa, jossa ovat ääripäinä älyllisyys ja tunne ja jolle ominaisia sävyjä ovat ironia, epätoivoisuus ja rikkinäisyys. Vuonna 1972 Vennberg sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon kokoelmastaan Sju ord på tunnelbanan. Hän oli kulttuuritoimittaja muun muassa Aftonbladetissa vuosina 1957–1965.

Palkinnot ja tunnustukset

Lähde

Teokset

  • Halmfackla (1944)
  • Tideräkning (1945)
  • Fiskefärd (1949)
  • Gatukorsning (1952)
  • Synfält (1954)
  • Tillskrift (1960)
  • Sju ord på tunnelbanan (1971)
  • Vägen till Spånga Folkan (1976)
  • Från ö till ö (1979)

Suomennettuja runoja

Lähde
  • Jos läheisyydessä olisi puhelin (Om det fanns telefon), suom. Aale Tynni, teoksessa: Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1974 ISBN 951-0-06216-2, 2004 WSOY ISBN 951-0-29121-8
  • Kuunnellessani eräänä elokuun päivänä 1969 Šostakovitšin pianokvintettoa, Op. 57, joka vuonna 1941 sai Stalinin palkinnon (Medan jag en augustidag 1969 hörde Sjostakovitjs), suom. Pentti Saaritsa, teoksessa: Salaperäinen seurue: runoja jotka tulivat ja jäivät, suom. ja toim. Pentti Saaritsa, WSOY 1997 ISBN 951-0-22208-9
  • Mitä uskoin paheistasi, suom. Lasse Heikkilä, teoksessa: Miekkalintu: teemoja, Helsinki: Otava 1949
  • Muunnelmia eräästä Montaignen teemasta (Variation på ett tema hos Montaigne), suom. Tuomas Anhava, teoksessa: Kaksitoista kirjailijaa, suom. Toini Havu ym., Helsinki: Pohjola-Norden 1973
  • Todellisuuden harha, suom. Lasse Heikkilä, teoksessa: Miekkalintu: teemoja, Helsinki: Otava 1949

Lähteet

  1. a b Vennberg, Karl Kirjasampo, viitattu 31.10.2021
  2. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Vennberg, Karl”, Otavan kirjallisuustieto, s. 833. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. a b WSOY:n Iso Tietosanakirja, osa 10. WSOY 1997, s. 184
  4. Otavan Iso tietosanakirja, palsta 1189. Osa 9, Tse–Visc. Helsinki: Otava, 1965.
  5. Facta. 10-osainen tietosanakirja, s. 473. Osa 10, TYÖ–ÖÖ 8. p.. Helsinki: WSOY: Tietosanakirja, 1976. ISBN 951-0-06134-4.
  6. Karl Vennberg, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 28.10.2021, viitattu 31.10.2021