Tässä artikkelissa tutkimme Elokuvavuosi 1995:n merkitystä eri yhteyksissä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Elokuvavuosi 1995 on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina ja synnyttänyt keskusteluja ja pohdintoja sen merkityksestä ja seurauksista. Kautta historian Elokuvavuosi 1995:llä on ollut ratkaiseva rooli yhteiskuntien kehityksessä sekä yksilöllisten ja kollektiivisten identiteettien muodostumisessa. Syntymisestään nykypäivään Elokuvavuosi 1995 on ollut tutkimuksen, ihailun, kiistelyn ja uudelleentulkinnan kohteena niinkin erilaisilla aloilla kuin tiede, teknologia, taide, politiikka ja populaarikulttuuri. Tässä artikkelissa tutkimme, kuinka Elokuvavuosi 1995 on muokannut maailmaamme ja tekee niin myös tulevaisuudessa.
Elokuvavuodet |
---|
1985 • 1986 • 1987 • 1988 • 1989 • 1990 • 1991 • 1992 • 1993 • 1994 – 1995 – 1996 • 1997 • 1998 • 1999 • 2000 • 2001 • 2002 • 2003 • 2004 • 2005 |
Vuodet |
1992 • 1993 • 1994 – 1995 – 1996 • 1997 • 1998 |
Tässä artikkelissa käsitellään vuoden 1995 aikana julkaistuja elokuvia ja elokuvamaailman merkittäviä tapahtumia.
Vuonna 1995 Suomen elokuvateattereissa kävijöiden määrä jatkoi laskuaan, ja nyt alkoi vähetä myös ensi-iltaan tuotavien elokuvien määrä. Kun aempina vuosina oli Suomen teattereissa nähty 160–170 uutta elokuvanimikettä, vuonna 1995 teattereihin tuotiin vain 147 elokuvaa.
Nämä elokuvat olivat Suomen kymmenen katsotuinta vuonna 1995:
Olavi Similä totesi Elävän kuvan vuosikirjassa 1996 että katsojamäärien valossa suomalaisista ensi-iltaelokuvista merkittäviä olivat vain Kivenpyörittäjän kylä (278 500 katsojaa), Kummeli Stories (148 000) ja Pekko ja massahurmaaja (runsaat 87 000 katsojaa). Ilahduttavana hän piti Kaisa Rastimon esikoisohjausta Suolaista ja makeaa. Vuoden monien yleisöä tavoittamattomien ”kuriositeettien” joukkoon hän laski Lauri Törhösen ruotsinkielisen Kasvottoman miehen, Jari Halosen Lipton Cocktonin, Villealfan tuottaman ranskalaisen Gilles Charmantin camp-potpourrin Iron Horsemen sekä Pia Tikan Yemanján tyttäret. Loput kotimaiset teatteriensi-illat olivat Similän mukaan vieläkin marginaalisempia.
Päivämäärä | Nimi | Ikä kuollessa | Ammattinimike | |
Helmikuu | 2 | Donald Pleasence | 75 | näyttelijä |
25 | Ginger Rogers | 83 | näyttelijä | |
Kesäkuu | 29 | Lana Turner | 74 | näyttelijä |
Heinäkuu | 4 | Eva Gabor | 76 | näyttelijä |
16 | Patsy Ruth Miller | 91 | näyttelijä | |
Elokuu | 3 | Ida Lupino | 77 | näyttelijä ja ohjaaja |
Lokakuu | 21 | Maxene Andrews | 79 | yksi The Andrews Sisterseistä |
Marraskuu | 21 | Peter Grant | 60 | näyttelijä |
23 | Louis Malle | 63 | ohjaaja | |
Joulukuu | 22 | Butterfly McQueen | 84 | näyttelijä |
25 | Dean Martin | 78 | laulaja ja näyttelijä |
Vuonna 1995 tanskalaiset elokuvaohjaajat julkaisivat Dogma 95 -manifestinsa, jonka tavoitteena oli elokuvanteon pelkistäminen puhtaaksi kaikesta kikkailusta ja estetisoinnista, kuten kameran jalustasta tai muista tuista, valaisusta ja lavastuksesta. Dogma-tyyliin kuvattuja elokuvia tehtiin Tanskassa 1990-luvun loppupuolella, esimerkkeinä Thomas Vinterbergin Juhlat (1998) ja Lars von Trierin Idiootit (1998).