William P. Clark
Tämän päivän artikkelissa perehdymme William P. Clark:n kiehtovaan maailmaan. Perustamisestaan lähtien William P. Clark on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena, ja se on kiinnittänyt niiden huomion, jotka haluavat ymmärtää paremmin sen vivahteita ja monimutkaisuutta. Kautta historian William P. Clark on ollut lukemattomien keskustelujen, keskustelujen ja pohdiskelujen päähenkilö, ja se on aihe, joka kattaa monenlaisia näkökulmia ja lähestymistapoja. Kun tutkittavaa ja analysoitavaa on niin paljon, on selvää, että William P. Clark on edelleen ajankohtainen aihe, joka herättää kiinnostuksen niin tutkijoissa, harrastajissa kuin uteliaissakin. Tässä artikkelissa tutkimme William P. Clark:n kohokohtia, sukeltaen sen historiaan, kehitykseen ja sen vaikutuksiin yhteiskunnan eri osa-alueilla.
William Patrick Clark, Jr. (23. lokakuuta 1931 Oxnard, Kalifornia, Yhdysvallat – 10. elokuuta 2013 Shandon, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen lakimies, virkamies ja poliitikko, joka palveli useissa korkeissa viroissa presidentti Ronald Reaganin virkakauden aikana. Clark toimi Reaganin hallinnossa apulaisulkoministerinä (engl. Deputy Secretary of State), kansallisen turvallisuuden neuvonantajana 1982-1983 sekä Yhdysvaltain sisäministerinä 1983–1985.
Clark syntyi Kalifornian Oxnardissa lakimiessukuun. Hänen isoisänsä Robert oli Venturan piirikunnan sheriffi ja Marshal ja isä William Sr. oli Oxnardin poliisipäällikkö. William Clark palveli 1950-luvun puolivälissä armeijan vastavakoilujoukoissa Euroopassa. Hän opiskeli lakia Stanfordin yliopistossa ja Loyola Law Schoolissa. Hän ei koskaan suorittanut yliopistollista arvosanaa, mutta läpäisi kuitenkin lakimiestutkinnon hyväksytysti.
Clarkin yhteistyö Ronald Reaganin kanssa alkoi vuonna 1966 Reaganin vaalikampanjassa Venturan piirikunnassa. Clark työskenteli Reaganin ollessa Kalifornian kuvernööri tämän liittovaltionhallinnossa Sacramentossa. Tämän jälkeen Clark nimitettiin virkaan liittovaltion vetoomustuomioistuimeen Los Angelesiin ja myöhemmin liittovaltion korkeimman oikeuden tuomariksi. Reaganin tultua valituksi presidentiksi, Clark seurasi tätä huippuvirkoihin Washingtoniin.
Clark toimi kansallisen turvallisuuden neuvonantajana aikaan, jolloin Reagan taivutteli Neuvostoliittoa aserajoituksiin. Hän oli myös pääfilosofeja Reaganin rauhaa voiman kautta -ajattelutavassa. Time-lehti nimesi Clarkin Valkoisen talon vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi kansilehtitarinassaan 1983. New York Timesin mukaan Clark oli Reaganin lähin luottohenkilö. Poliittisen uransa jälkeen Clark toimi laki- ja liiketoimintakonsulttina omassa yrityksessään.
Yksityiselämä
Vetäydyttyään jukisuudesta Clark suunnitteli yhdessä Joan-vaimonsa kappelin, jonka he lahjoittivat kotikuntaansa Shandoniin. Clark oli uskonnoltaan roomalaiskatollinen ja vakaumuksellinen abortinvastustaja. Clarkilla ja hänen neljä vuotta aiemmin kuolleella vaimollaan oli viisi lasta. Clark kuoli kotimaatilallaan pitkällisen Parkinsonin taudin jälkeen.
Lähteet
- ↑ a b c d Tami Abdollah: William P. Clark dies at 81; close advisor to President Reagan Los Angeles Times. 11.8.2012. Viitattu 18.8.2013. (englanniksi)
| ||||||||||||||
