Tässä artikkelissa tutkimme Valemuisto:n kiehtovaa historiaa ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Valemuisto on ollut ratkaisevassa roolissa jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla vaatimattomasta alustastaan nykypäivän merkitykseen. Ajan mittaan Valemuisto on ollut kiihkeän keskustelun kohteena ja se on inspiroinut lukemattomia tutkimuksia osoittaen sen tärkeyden niinkin erilaisilla aloilla kuin tiede, kulttuuri, politiikka ja monet muut. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme, kuinka Valemuisto on kehittynyt vuosien varrella ja miten se edelleen muokkaa ympäröivää maailmaa.
Valemuisto on muisto, joka voi kokemuksellisesti tuntua hyvinkin todelta mutta joka todellisuudessa on osittain virheellinen tai jopa kokonaan keksitty. Valemuistot voivat olla iloisia tai surullisia. Ilmiöstä, jossa informaatio ”saastuttaa” muiston, käytetään nimitystä interferenssi. Ongelma muodostuu siitä, ettei muistiin voi luottaa. Syyttömiäkin on tuomittu rikoksista valemuiston vuoksi.
Valemuistosta käytetään toisinaan nimitystä Mandela-ilmiö (engl. Mandela effect), kun väärä muistikuva on laajemmalla ihmisjoukolla. Nimityksen keksi paranormaalitutkija Fiona Broome, joka yhdistää sen rinnakkaistodellisuuteen. Ilmiö on nimetty eteläafrikkalaisen Nelson Mandelan mukaan, jonka moni virheellisesti muistaa menehtyneen 1980-luvulla, vaikka todellisuudessa hän kuoli vasta vuonna 2013. Mandela-ilmiöksi kutsutaan esimerkiksi tilannetta, jossa suuri määrä ihmisiä uskoo muistavansa asian, jota ei oikeasti tapahtunut.
Mieleen tavalla tai toisella hautautunut muisto voi murtautua esiin nopeasti ja yllättävän tuoreen tuntuisena. Brittitutkijat Giuliana Mazzoni ja Irving Kirsch sekä yhdysvaltalainen Elizabeth Loftus esittivät vuonna 2001, että valemuistojen pesiytyminen mieleen vaatii kolmen ehdon toteutumista: