Nykymaailmassa Ulla Jokisalo on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Johtuipa historiallisesta merkityksestään, yhteiskuntavaikutuksistaan tai populaarikulttuuriin vaikuttamisesta, Ulla Jokisalo:stä on tullut keskustelun ja pohdinnan keskipiste. Tässä artikkelissa tutkimme Ulla Jokisalo:n eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin perehdymme Ulla Jokisalo:n ja sen roolin syvälliseen analyysiin nykymaailmassa.
Ulla Jokisalo | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 27. tammikuuta 1955 Kannus |
Ammatti | valokuvataiteilija, valokuvataiteen professori |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Taideteollinen korkeakoulu (valokuvaaja 1983) |
Instituutti | Taideteollinen korkeakoulu |
Palkinnot | Valokuvataiteen valtionpalkinto (1984 ja 2001), Suomen kulttuuriliiton palkinto (1985), Suomen kulttuurirahaston palkinto (2002), Pro Finlandia (2010) |
|
Ulla Hannele Jokisalo (s. 27. tammikuuta 1955 Kannus) on suomalainen valokuvaaja ja kuvataiteilija, joka on työskennellyt myös Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen professorina. Hän on osaltaan vaikuttanut siihen, että valokuvasta on tullut Suomessa keskeinen nykytaiteen ilmaisumuoto.
Jokisalo opiskeli vuodesta 1977 lähtien Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen osastolla, josta hän valmistui taiteen maisteriksi vuonna 1983. Jokisalo halusi tulla taiteilijaksi ja päätyi valokuvataiteeseen, vaikka ei opiskelunsa alussa tiennyt valokuvauksen tekniikasta juuri mitään. Hän työskenteli Taideteollisen korkeakoulun tuntiopettajana vuosina 1984–2001 ja valokuvataiteen professorina vuodesta 2002 lähtien, vuosina 2004–2009 taiteilijaprofessorina. Tämän jälkeen hän sai viisivuotisen taiteilija-apurahan. Lisäksi hän oli tuntiopettajana Helsingin yliopistossa vuosina 1984–1988 ja Kuvataideakatemiassa 1989–1992.
Useimpia Jokisalon teoksia voidaan luonnehtia omaelämäkerrallisiksi sekä oman kielen ja identiteetin rakentamiseksi. Hänen kuvallisessa ajattelussaan sekoittuvat menneisyys ja nykyhetki sekä todellisuus ja fiktio. Teoksissa muisti ja muistikuvat ovat olleet usein keskeisinä lähtökohtina, ja merkittävinä kuvien teemoina ovat olleet lapsuus ja nuoruus sekä äidin ja tyttären väliset suhteet. Valokuvat ovat Jokisalon teoksissa yleensä vain perusmateriaalia, josta hän työstää montaasimaisen teoksen muun muassa leikkaamalla ja ompelemalla, ja johon hän liittää myös muita elementtejä kuten saksia, neuloja tai lankoja.
Jokisalon teoksissa on usein nähty feministisiä ja psykoanalyyttisiä viittauksia, jotka luovat teoksiin syvempiä kuvatasoja ja kerronnan ulottuvuuksia. Kuvissa voi nähdä viittauksia pelkoihin ja uhkiin, mielipahaan ja ahdistaviin roolimuotteihin sekä psyyken koskemattomuuden loukkaamiseen. Syvemmillä tasoilla teoksissa voidaankin nähdä intensiivisiä tuskan ja intohimon ilmauksia sekä voimakkaita vallan, kärsimyksen ja alistumisen symboleita. Tuoreimpien teosten perusteella häntä on luonnehdittu fantasiafeministiksi.
Vuonna 2001 valtion valokuvataidetoimikunta myönsi Jokisalolle valokuvataiteen valtionpalkinnon. Vuosina 2004–2009 Jokisalo toimi taiteen keskustoimikunnan nimittämänä taiteilijaprofessorina. Vuonna 2010 Jokisalo palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä.
|