Tässä artikkelissa tutkimme Seurausetiikka:n aihetta eri näkökulmista ja analysoimme sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan ja sen vaikutuksia tulevaisuuteen. Seurausetiikka on aihe, joka on herättänyt keskustelua ja kiistoja useilla eri aloilla, ja sen ymmärryksen syventäminen on tärkeää kokonaisvaltaisemman ja rikastuttavamman panoraaman saamiseksi. Tämän artikkelin aikana tarkastelemme erilaisia tutkimuksia, asiantuntijalausuntoja ja konkreettisia esimerkkejä valottaaksemme Seurausetiikka:tä ja tarjotaksemme kattavan kuvan sen merkityksestä nykyään.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Seurausetiikan (tarkoitusperäetiikan, seuraamusetiikan, teleologisen etiikan, konsekventialismin) mukaan teon moraalinen arvo määräytyy sen ennakoitavissa olevien, ennakoitujen, aiottujen tai tosiasiallisten seurausten mukaan. Seurausetiikan mukaan keinot ja niiden seuraukset pitää ottaa huomioon seurauksina.
Yleisin seurausetiikan muoto on utilitarismi eli hyötyetiikka. Sen mukaan tekoja tulee arvioida niiden tuottaman utiliteetin eli hyödyn perusteella. Utilitarismin keskeinen kysymys on hyödyn määrittely: on esitetty, että hyötyä voivat olla hyvinvointi, mielihyvä, onnellisuus tai preferenssien toteutuminen. John Stuart Mill esittelee seurausetiikan teoksessaan Utilitarismi (1861).
Muita seurausetiikan muotoja ovat hedonismi, jossa päämääränä on nautinnon maksimointi, ja eudaimonismi eli onnellisuusetiikka, jossa pyritään onnellisuuden maksimoimiseen. Uudempia 1980- ja 1990-luvuilla kehittämään alettuja seurausetiikan muotoja edustavat muun muassa prioritarismi ja suffisientarismi, joista edellisen toi yleiseen tietoisuuteen Derek Parfit.