Säilöntäaine
Nykymaailmassa Säilöntäaine on jatkuvasti kiinnostava aihe ja se kattaa monenlaisia näkökohtia. Yhteiskuntavaikutuksestaan globaaliin talouteen Säilöntäaine:stä on tullut jokapäiväisten keskustelujen keskipiste. Rajat ja kulttuurit ylittävällä vaikutuksella Säilöntäaine on asettanut itsensä relevantiksi ja jatkuvasti kehittyväksi aiheeksi. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Säilöntäaine:een, tavoitteena ymmärtää sen merkitys nykyisessä kontekstissa ja sen ennusteet tulevaisuutta varten.
Säilöntäaine on luonnollinen tai synteettinen aine, jota voidaan lisätä tuotteisiin ja jonka tarkoitus on ehkäistä tai vähentää tuotteen pilaantumista. Sitä voidaan lisätä muun muassa elintarvikkeisiin, lääkeaineisiin, maaleihin tai biologisiin näytteisiin.
Elintarvikkeiden säilöntäaineet
Elintarvikkeiden lisäaineluettelossa E-koodilukujen E200–E299 yhdisteitä kutsutaan säilöntäaineiksi. Aineet suojaavat elintarvikkeita pieneliöiden aiheuttamalta pilaantumiselta ja/tai terveydelle haitallisten pieneliöiden – kuten bakteerien ja sienten (esim. hiivat ja homeet) – kasvulta. Tarkoituksena on estää elintarvikkeen mätäneminen, homehtuminen tai käyminen. Kemiallisia lisäaineita hyödyntävä säilöntä vähentää myös bakteerien ja homeiden tuottamien myrkyllisten yhdisteiden syntymisriskiä. Elintarvikkeiden säilöntäaineita käytetään usein joko pelkästään tai yhdessä muiden elintarvikkeiden säilöntätapojen kanssa.
Säilöntäaineiden teho perustuu usein elintarvikkeen happamuuden muuttamiseen, jolloin niitä kutsutaan happamuudensäätöaineiksi. Myös hapettumisenestoaineilla (E300–E399, E450–E452) on säilöviä ominaisuuksia, sillä ne suojaavat elintarvikkeita hapettumisen aiheuttamalta pilaantumiselta, kuten rasvan härskiintymiseltä ja värinmuutoksilta.
Säilöntäaineiden haittavaikutuksia on kuvattu karkeasti esimerkiksi Elintarviketurvallisuusviraston Eviran julkaisussa (2018). Nitraatin ja nitriitin (E249–E252) osalta virasto viittaa aiempaan tieteelliseen riskiarvioon (Suomi et al, 2013). Kunkin lisäaineen nimi, E-koodi, lisäaineryhmä, alkuperä ja käyttötarkoitus sekä hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti (ADI) on esitetty Eviran julkaisemassa lisäainetaulukossa.
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c Johanna Suomi, Tero Hirvonen, Kimmo Suominen, Pirkko Tuominen: Arkistoitu kopioElintarvikkeiden lisäaineet - riskiprofiili Eviran tutkimuksia 2/2018, ISBN 978-952-225-167-1 (pdf), pdf-julkaisu. 1/2018. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, evira.fi. Arkistoitu 12.8.2018. Viitattu 12.8.2018.
- ↑ a b c Arkistoitu kopioElintarvikelisäaineryhmät Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, evira.fi. Arkistoitu 12.8.2018. Viitattu 12.8.2018.
- ↑ Arkistoitu kopioElintarvikkeiden lisäaineet 3.1.2017. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, evira.fi. Arkistoitu 26.10.2016. Viitattu 12.8.2018.
Aiheesta muualla
- Food-Info: E200- E300 Preservatives (englanniksi)