Peter Weir
Tässä artikkelissa tutkimme Peter Weir:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkia eri puolia, jotka tekevät siitä niin merkityksellisen nyky-yhteiskunnassa. Ammatillisesta vaikutuksesta populaarikulttuuriin Peter Weir on ollut lukemattomien tutkimusten ja analyysien kohteena, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää sen merkitystä ja laajuutta. Erilaisten näkökulmien ja mielipiteiden kautta sukeltamme Peter Weir:n monimutkaiseen universumiin löytääksemme sen monet seuraukset ja sen, miten se on kehittynyt ajan myötä. Valmistaudu jännittävälle matkalle Peter Weir:n ja kaiken sen tarjoaman ulottuvuuden läpi.
| Peter Weir | |
|---|---|
 Peter Weir vuonna 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Peter Lindsay Weir |
| Syntynyt | 21. elokuuta 1944 Sydney, Uusi Etelä-Wales, Australia |
| Ammatti | ohjaaja |
| Puoliso | Wendy Stites (1966–) |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1969– |
| Tunnetuimmat ohjaukset |
Kuolleiden runoilijoiden seura Truman Show Master and Commander: Maailman laidalla |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
|
|
|
Peter Lindsay Weir (s. 8. elokuuta 1944 Sydney, Uusi Etelä-Wales, Australia) on australialainen elokuvaohjaaja.
Varhaisvaiheet
Weir syntyi Sydneyssä ja opiskeli The Scots Collegen jälkeen Sydneyn yliopistossa. Hän keskeytti kuitenkin oikeustieteen opintonsa. Vuonna 1967 hän sai paikan järjestäjänä televisioyhtiön studioilla. Samana vuonna hän ohjasi ensimmäisen lyhytelokuvansa.
Ohjaustyöt
Weirin ensimmäinen pitkä elokuva The Cars that Ate Paris valmistui 1974. Se oli musta komedia, joka sai pian kulttielokuvan maineen. Weirin seuraavat elokuvat ilmaisivat hänen kiinnostustaan spiritismiin, pahuuteen ja mystiikkaan. Ensimmäisestä maailmansodasta australialaisesta näkökulmasta kertoo hänen elokuvansa Gallipoli (1981), joka on sekä tehokas sotaelokuva että sodanvastainen kannanotto. Seuraava filmi, Indonesian historiasta kertova Rakkaus veitsenterällä astettaan toimittaja-päähenkilön eettisten kysymysten eteen.
Weirin elokuvallisena esikuvana on ollut Alfred Hitchcock. Tämä näkyy selvästi hänen elokuvassaan Todistaja (1985), jossa viaton pikkupoika on murhan avaintodistaja, joka joutuu välttelemään sekä murhaajaa että poliiseja. Se aloitti Weirin Yhdysvalloissa tehtyjen elokuvien sarjan. Hänen seuraavia elokuviaan olivat Kuolleiden runoilijoiden seura (1989), Truman Show (1998) ja Master and Commander: Maailman laidalla (2003).
Weir on uransa aikana ollut useaan otteeseen ehdolla muiden muassa Oscar- sekä Golden Globe -palkintojen saajaksi, ja hän voitti vuonna 1991 Césarin.
Filmografia
| Vuosi | Alkuperäinen nimi | Suomenkielinen nimi | Huomioita |
|---|---|---|---|
| 1969 | Man on a Green Bike | televisio | |
| 1971 | Homesdale | ||
| 1971 | Three to Go | episodi Michael | |
| 1974 | The Cars That Ate Paris | Cars – kun autot ottivat vallan | |
| 1975 | Picnic at Hanging Rock | Huviretki hirttopaikalle | |
| 1977 | The Last Wave | Viimeinen aalto | |
| 1978 | The Pumber | Plumber | televisio |
| 1981 | Gallipoli | Gallipoli | |
| 1982 | The Year of Living Dangerously | Rakkaus veitsenterällä | |
| 1985 | Witness | Peter Weirin Todistaja | |
| 1986 | The Mosquito Coast | Moskiittorannikko | |
| 1989 | Dead Poets Society | Kuolleiden runoilijoiden seura | |
| 1990 | Green Card | Green Card | |
| 1993 | Fearless | Peloton | |
| 1998 | The Truman Show | Truman Show | |
| 2003 | Master and Commander: The Far Side of the World | Master and Commander: Maailman laidalla | |
| 2010 | The Way Back |
Lähteet
Aiheesta muualla
- Peter Weir Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
