Tämä artikkeli käsittelee Partitiivi:tä, aihetta, joka on tullut erittäin tärkeäksi viime aikoina. Partitiivi on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion vaikutuksensa ja merkityksensä vuoksi yhteiskunnan eri osa-alueilla. Kautta historian Partitiivi on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena, mikä on synnyttänyt erilaisia tulkintoja ja lähestymistapoja tähän aiheeseen. Tässä mielessä on tärkeää analysoida Partitiivi:tä useista näkökulmista, jotta voidaan ymmärtää sen laajuus ja vaikutus eri alueilla. Siksi tämä artikkeli esitetään, jonka tarkoituksena on tarjota kattava ja päivitetty näkemys Partitiivi:stä ja tarjota olennaista tietoa lukijalle, joka on kiinnostunut syventymään tähän kiehtovaan aiheeseen.
Partitiivi eli osanto on itämerensuomalaisille kielille tyypillinen sijamuoto. Sillä ilmaistaan partiaalista eli osaobjektia tai imperfektiivistä aspektia: toiminta ei koske koko objektia tai sen kohdetta ei ole rajattu (syön leipää = määräämättömän osan leivästä), toimintaa ei saateta loppuun tai se ei ylipäätään tapahdu (en osta autoa), tai toiminta on inherentisti imperfektiivistä, ts. se ei voi johtaa konkreettiseen tulokseen tai muutokseen kohteen tilassa, joten tiettyjen verbien objekti on aina partitiivissa (katselen televisiota, rakastan sinua, odotat minua).
Itämerensuomalaisissa kielissä partitiivi on tyypillisesti myös prepositioiden pääsanan sijamuoto (ennen kesää, ympäri korvia).
Suomessa partitiivi on laajentanut tehtäviään yleiseksi epämääräisyyden tai rajaamattoman määrän ilmaisimeksi. Ns. eksistentiaalilauseissa myös kieliopillinen subjekti voi olla partitiivissa: Autoja seisoo pihalla.
Partitiivin pääte on suomessa -a, -ä, -ta, -tä. Sanan alkuperäinen konsonanttiloppuisuus voi tuottaa partitiivimuodossa sanan lopuksi -tta/-ttä, ja nykykielessä sanatyypin ”sade/tuote” partitiivin päätteeksi onkin mahdollista hahmottaa myös -tta/ttä. Se on alkuaan ollut erosijan, ns. separatiivin pääte. Vanha paikallissijamerkitys näkyy yhä esimerkiksi adverbeissa ulkoa, kotoa. Tästä syystä partitiivi luetaan joskus ns. yleisiin paikallissijoihin.
Samantapaisia kehityksiä erosijaisuudesta (”jostakin pois”) osaobjektin tai rajaamattoman määrän ilmaisutavaksi tunnetaan muissakin kielissä, esimerkiksi ranskan de-preposition käytössä: Je mange du pain ’syön leipää’.
Suomen kielessä partitiivilla on varsin monitahoinen käyttöala, mikä tuottaa vaikeuksia kielenoppijoille. Partitiivin käyttöä on tutkinut erityisesti professori Terho Itkonen.
Esimerkkejä partitiivin käytöstä:
Ersän kielessä, joka kuuluu uralilaisten kielten volgalaiseen haaraan, partitiivi ei esiinny sijamuotona, mutta ablatiivi voi toimia lauseissa paljolti samoin kuin suomen partitiivi (ablatiivin päätteet ovat -do ja -ďe): lamo lomańďe 'paljon ihmisiä', śiman veťťe 'juon vettä', kize ťeľeďe paro 'kesä on talvea parempi', kulomado ikeľe 'ennen kuolemaa', peľems kiskado 'pelätä koiraa' jne.
abessiivi • ablatiivi • absolutiivi • adessiivi • adverbiaali • akkusatiivi • allatiivi • benefaktiivi • datiivi • delatiivi • distributiivi • eksessiivi • ekvatiivi • elatiivi • ergatiivi • essiivi • finaali • formaali • genetiivi • illatiivi • inessiivi • instruktiivi • instrumentaali • kausaali • kausatiivi • komitatiivi • komparatiivi • latiivi • lokatiivi • modaali • multiplikatiivi • nominatiivi • oppositiivi • partitiivi • prepositionaali • prolatiivi • separatiivi • situatiivi • sosiatiivi • sublatiivi • superessiivi • superlatiivi • temporaali • temporaalinen distributiivi • terminatiivi • translatiivi • vokatiivi