Nykymaailmassa Kevyt liikenne:stä on tullut suuren kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Tekniikan ja globalisaation myötä Kevyt liikenne on saavuttanut merkityksellisen roolin nyky-yhteiskunnassa. Eri näkökulmista ja tieteenaloista Kevyt liikenne:tä on tutkittu ja keskusteltu, ja se on tuottanut erilaisia mielipiteitä ja ehdotuksia sen vaikutusten ymmärtämiseksi ja käsittelemiseksi. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kevyt liikenne:n merkitystä ja tärkeyttä analysoimalla sen monia puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri alueilla.
Kevyt liikenne on suomalaisessa liikenteen käsitteistössä muodostettu kattokäsite, jolla tarkoitetaan yleensä kulkemista jalan, rullaluistimilla, potkulaudalla ja polkupyörällä sekä toisinaan mopolla, skootterilla, veneellä, kanootilla, hevosella ja hevosajoneuvolla. Käsitettä ei juurikaan tunneta Suomen ulkopuolella, eikä termille ole vastinetta muissa kielissä. Muualla käytetään osittain vastaavaa käsitettä ”suojaamattomat tienkäyttäjät” (engl. unprotected road users, ruots. oskyddade trafikanter).
2010-luvulla kevyt liikenne -käsite on vähentänyt merkitystään suomalaisessa liikennesuunnittelussa, eikä sitä suositella käytettäväksi. Helsingissä määrittelemättömän kevyen liikenteen suunnittelu on lopetettu, ja kaupunki on siirtynyt eri kulkumuotojen huomioimiseen itsenäisinä yksiköinä liikennesuunnittelussa.
Suomessa on liikennesuunnittelussa korostunut autoilun erottaminen muusta liikenteestä Ruotsissa 1960-luvulla kehitetyn ja sittemmin hylätyn SCAFT-mallin mukaisesti.
Vuonna 1997 mopoliikenteen osalta tapahtui liikennesäännöissä suuri muutos, kun mopoilu siirrettiin ensisijaisesti ajoradalle ja ainoastaan lisäkilvellä sallituksi pyörätiellä. Sittemmin useat kaupungit ovat siirtäneet mopot kokonaan ajoradalle poistamalla lisäkilvet pyöräteiltä. Oulussa muutos vähensi mopo-onnettomuuksia 60 prosenttia.
Nykyään jalankulku- ja pyöräliikenne on alettu ottaa huomioon erillisinä kulkumuotoina joissakin kaupungeissa. Myös valtakunnallisissa suunnitteluohjeissa jalankulku- ja pyöräliikenne käsitellään erillisinä liikkumismuotoina, joilla on erilaiset ominaisuudet ja tarpeet.