Nykymaailmassa Jatkuva vallankumous:stä on tullut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Sen merkitys kattaa useita aloja, teknologiasta kulttuuriin, mukaan lukien talous ja politiikka. Jatkuva vallankumous on kiinnittänyt kaiken ikäisten ihmisten huomion ja synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia Jatkuva vallankumous:een ja analysoimme sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Sen alkuperästä sen mahdollisiin pitkän aikavälin seurauksiin perehdymme syvään ja tiukkaan analyysiin ymmärtääksemme paremmin tätä nykypäivänä niin yleistä ilmiötä.
Jatkuva vallankumous on poliittinen oppi, jonka mukaan työväenluokan maailmanlaajuinen vallankumous on jatkuva prosessi, jota pitää tukea. Oppi muodostui Venäjällä vuonna 1917 tapahtuneen lokakuun vallankumouksen jälkeen. Näkemys joutui syrjään sen jälkeen, kun spartakistien vallankaappausyritys Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1919 epäonnistui, Unkarin neuvostotasavalta kukistui myöhemmin samana vuonna ja Neuvosto-Venäjä epäonnistui Puolan valtaamisessa vuonna 1920. Lev Trotski ja hänen kannattajansa eli trotskilaiset puolustivat ajatusta jatkuvan vallankumouksen välttämättömyydestä vielä tämän jälkeenkin. Neuvosto-Venäjällä ja sittemmin Neuvostoliitossa kuitenkin vakiintui Josif Stalinin kannattama käsitys ”sosialismista yhdessä maassa”, minkä mukaan Neuvosto-Venäjän ja Neuvostoliiton tuli keskittyä ennen kaikkea talousuudistukseensa maailmanvallankumouksen aktiivisen tukemisen asemesta. Käytännössä Neuvostoliitto kuitenkin piti yllä kominternia ylläpitääkseen verkostonsa kaikissa maissa, joissa oli kommunistinen puolue.
Täysin toisessa merkityksessä jatkuvasta vallankumouksesta puhuttiin Kiinan kulttuurivallankumouksen yhteydessä vuodesta 1966 alkaen, jolloin sillä tarkoitettiin vallankumouksen (kontrolloitua) jatkamista kommunistisen puolueen jo valmiiksi johtaman yhteiskunnan sisällä.