Huuto
Tässä artikkelissa Huuto:n aihetta käsitellään laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Kattavan analyysin avulla tutkitaan erilaisia Huuto:een liittyviä näkökohtia, mukaan lukien sen alkuperä, kehitys ja merkitys nykyään. Eri näkökulmia, teorioita ja tutkimuksia Huuto:stä tarkastellaan, jotta saadaan kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Lisäksi analysoidaan konkreettisia esimerkkejä ja käytännön tapauksia, jotka havainnollistavat Huuto:n merkitystä ja vaikutusta eri yhteyksissä. Lopuksi ehdotetaan pohdintoja ja johtopäätöksiä, jotka kutsuvat lukijoita syventämään ymmärrystään ja arvostusta Huuto:stä.
| Huuto | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Huuto |
| Tekijä | Edvard Munch |
| Valmistumisvuosi | 1893 |
| Taiteenlaji | maalaus |
| Korkeus | 91 cm |
| Leveys | 73,5 cm |
| Sijainti | Kansallisgalleria |
| Paikkakunta | Oslo |
| Koordinaatit | 59°54'58"N, 10°44'15"E |
Huuto (norj. Skrik, alun perin Epätoivo, 1893–1910) on norjalaisen ekspressionistisen taidemaalarin Edvard Munchin kuuluisa maalaus. Sitä pidetään Munchin merkittävimpänä teoksena ja yhtenä Norjan tärkeimmistä kulttuuriaarteista. Maalaus symboloi eksistentiaalista ahdistusta. Taustalla on Oslon kaupunki, verenpunainen taivas ja kävelytie, jolla hahmo seisoo. Hahmon on tulkittu joko peittävän korvansa kuulemiltaan huudoilta tai huutavan itse.
Munch kirjoitti:
- ”Kävelin polkua pitkin kahden ystävän kanssa – – aurinko oli laskemassa – – yhtäkkiä taivas muuttui verenpunaiseksi – – pysähdyin, tuntien itseni uupuneeksi, ja nojasin aitaan – – sinimustan vuonon ja kaupungin yllä oli verta ja tulisia kieliä – – ystäväni jatkoivat kävelyään, ja minä seisoin siinä, vapisten ahdistuksesta – – ja tunsin loputtoman huudon kulkevan läpi luonnon.”
Tutkijoiden mukaan Munchin kuvailema tilanne saattoi tapahtua talvella 1883–1884, jolloin Krakataun tulivuorenpurkauksesta syntyneet tuhkapilvet saivat auringonlaskut näyttämään poikkeuksellisen punaisilta aina Euroopassa saakka. Maalauksessa esiintyvä hahmo on saattanut saada innoituksensa perulaisesta muumiosta, jonka Munch oli aiemmin nähnyt Pariisin maailmannäyttelyssä 1889.
Edvard Munch teki Huuto-aiheesta useita versioita eri tekniikoilla. Oslon Munch-museossa on kahdesta maalatusta versiosta jälkimmäinen (1910) ja yksi pastellimaalaus. Varhaisempi maalatuista versioista (1893) on Norjan Kansallisgalleriassa. Pastelliversio vuodelta 1895 on yksityisomistuksessa. Munch teki samasta aiheesta myös litografian (1895), ja lisäksi aiheesta on olemassa Munchin luonnoksia.
Tauluvarkaudet
Kansallisgallerian Huuto varastettiin 12. helmikuuta 1994 Lillehammerin talviolympialaisten avajaispäivänä, mutta saatiin takaisin saman vuoden toukokuussa. Munch-museon Huuto puolestaan varastettiin 22. elokuuta 2004. Samalla varastettiin myös toinen Munchin maalaus, Madonna.
Norjalainen uutislehti Dagbladet kertoi 28. huhtikuuta 2005, että Munch-museon Huuto ja Madonna olisi tuhottu polttamalla. 31. elokuuta 2006 Norjan poliisi kuitenkin ilmoitti löytäneensä maalaukset ”odotettua paremmassa kunnossa”. Madonna saatiin restauroitua ennalleen, mutta Huutoa ei voitu täysin palauttaa kärsimistään vaurioista.
Huudon ja Madonnan konservointi perustui vaurioituneista kuvista tehtyyn kattavaan arviointiin. Maalaukset tutkittiin perusteellisesti käyttämällä mikroskooppia sekä röntgen-, ultravioletti- ja infrapunamenetelmiä. Pigmenttien ja sidosaineiden näytteitä lähetettiin ulkoisiin laboratorioihin analyysejä varten. Kuvien teknisestä ja kemiallisesta koostumuksesta kerättiin paljon tietoa. Nykyisin käytettävät konservointimenetelmät perustuvat näiden kokeiden ja raporttien tuloksiin sekä menetelmien yksityiskohtaiseen valintaan. Neuvotteluja käytiin myös kansainvälisten konservointialan taidekonservointiasiantuntijoiden kanssa. Työn tulokset esitettiin Oslon Munch-museossa vuonna 2008.
Myynti 2012
Norjalainen Petter Olsen omisti erään Huudon pastelliversion. Se myytiin Sothebyssa vuoden 2012 toukokuussa 91,3 miljoonalla eurolla, mikä on huutokaupan kautta myytyjen taideteosten kaikkien aikojen ennätys. Olsen aikoi käyttää maalauksesta tulevat rahat taidekeskukseen, museoon ja hotelliin, jotka hän perustaa maatilalleen. The Wall Street Journal kertoi kesällä 2012 että ostaja oli amerikkalainen miljardööri Leon Black. Black ei kommentoinut väitettä.
Lähteet
- ↑ Crow, Kelly: 'The Scream' Fetches Record $119.9 Million in New York Auction 3.5.2012. The Wall Street Journal. Viitattu 23.12.2012.
- ↑ Fletcher, Joann: Mummies Around the World. 9.1.2001. BBC. Arkistoitu 5.1.2009. Viitattu 28.5.2008. (englanniksi)
- ↑ Norjan poliisi: Varastetut Munchin taulut löydetty. Helsingin Sanomat. 31.8.2006. Arkistoitu 23.4.2008. Viitattu 28.5.2008.
- ↑ Edvard Munchin Huuto ei palaa ennalleen 16.5.2008. Yle Uutiset. Viitattu 17.5.2008.
- ↑ The Conservation of Scream and Madonna. Munch Museet. Arkistoitu 5.1.2008. Viitattu 13.4.2009. (englanniksi), (norjaksi)
- ↑ Bomsdorf, Clemens: Peter Olsen to sell version of The Scream to open private Munch museum in Oslo The Art Newspaper. 1.3.2013. Viitattu 20.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Liekari, Tuuli: Huuto huudettiin ennätyshintaan Yle Uutiset. 3.5.2012. Viitattu 20.11.2023.
- ↑ Forsberg, Tiina: Munchin Huuto myyntiin keväällä Yle Uutiset. 21.2.2012. Viitattu 20.11.2023.
- ↑ Kelly Crow: An Art Mystery Solved: Mogul Is 'Scream' Buyer The Wall Street Journal. 11.7.2012. Dow Jones & Company, Inc.. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Huuto Wikimedia Commonsissa
Kirjallisuutta
- Tøjner, Poul Erik – Gundersen, Bjarne Riis: Skrik: Historien om et bilde. Oslo: Forlaget Press, 2013. ISBN 978-82-7547-320-0. (norjaksi)