Tämän päivän artikkelissa puhumme Filioque:stä, aiheesta, joka on kiehtonut monien ihmisten huomion vuosien varrella. Alkuperäistään nykypäivään Filioque on ollut keskustelun, keskustelun ja analyysin kohteena useilla eri aloilla. Sen merkitys ja yhteiskunnallinen vaikutus asettaa sen yleisen edun mukaiseksi aiheeksi, joko sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin, tieteeseen, politiikkaan tai mihin tahansa muuhun alaan. Koko artikkelin aikana tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Filioque:een, tavoitteenamme tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta.
Filioque on latinaa ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyvät idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikean uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen Pyhää Henkeä käsittelevä kolmas kappale kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta).
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli vuonna 1054 tehdyt paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan vasatavuoroiset pannaanjulistukset, jotka purettiin vasta vuonna 1965.