Emilio Colombo

Nykymaailmassa Emilio Colombo:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe kaikentyyppisille ihmisille. Emilio Colombo on yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai tieteellisen merkityksensä vuoksi aihe, joka herättää uteliaisuutta ja keskustelua eri aloilla. Kautta historian Emilio Colombo on ollut tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena, ja se on tuottanut suuren määrän tietoa, jota tutkitaan ja kyseenalaistetaan edelleen. Siksi on erittäin mielenkiintoista perehtyä Emilio Colombo:n kattamiin eri näkökohtiin sen alkuperästä sen vaikutuksiin jokapäiväisessä elämässä.

Emilio Colombo
Italian pääministeri
6. elokuuta 1970 – 17. helmikuuta 1972
Presidentti	Giuseppe Saragat Giovanni Leone
Edeltäjä	Mariano Rumor
Seuraaja	Giulio Andreotti
Euroopan parlamentin puhemies
1977 – 1979
Edeltäjä	Georges Spénale
Seuraaja	Simone Veil
Henkilötiedot
Syntynyt	11. huhtikuuta 1920 Potenza
Kuollut	24. kesäkuuta 2013 (93 vuotta) Rooma
Tiedot
Puolue	Italian kristillisdemokraattinen puolue
Aiheesta muualla
www.emiliocolombo.it
Infobox OK

Emilio Colombo (11. huhtikuuta 1920 Potenza – 24. kesäkuuta 2013 Rooma) oli italialainen diplomaatti ja poliitikko. Hän kuului kristillisdemokraattiseen puolueeseen.

Potenzassa syntynyt Colombo oli koulutukseltaan lakimies. Hän oli merkittävä vaikuttaja kotimaansa politiikassa, jossa nousi lopulta pääministeriksi asti, mutta oli aktiivinen myös Euroopan politiikassa. Hän toimi vuosina 1977–1979 Euroopan parlamentin puhemiehenä.

Colombo toimi Italian pääministerinä vuosina 1970–1972. Myöhemmin hän oli muun muassa kahteen otteeseen ulkoministerinä.

Presidentti Carlo Azeglio Ciampi nimitti Colombon elinikäiseksi senaattoriksi vuonna 2003.

Colombo herätti aikanaan kohua ilmoittamalla käyttävänsä säännöllisesti kokaiinia "terapeuttisiin tarkoituksiin".

Lähteet

1. ↑ Emilio Colombo Senato della Repubblica. Viitattu 7.5.2010. (italiaksi)
2. ↑ ^{a b} Farnesina: Ministry: History of the Ministry: Past Ministers: Emilio Colombo (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 28.6.2013. (englanniksi)
3. ↑ Hooper, John: Former PM tells of regular cocaine use 27.11.2003. The Age Company Ltd. Viitattu 7.5.2010. (englanniksi)

n k m Euroopan parlamentin puhemiehet Yleiskokous: 1952–1958 Paul-Henri Spaak Alcide De Gasperi Giuseppe Pella Hans Furler Parlamentin yleiskokous: 1958–1962 Robert Schuman Hans Furler Euroopan parlamentti (nimitetty): 1962–1979 Gaetano Martino Jean Duvieusart Victor Leemans Alain Poher Mario Scelba Walter Behrendt Cornelis Berkhouwer Georges Spénale Emilio Colombo Euroopan parlamentti (valittu): 1979– Simone Veil Piet Dankert Pierre Pflimlin Henry Plumb Enrique Barón Crespo Egon Klepsch Klaus Hänsch José María Gil-Robles Nicole Fontaine Pat Cox Josep Borrell Hans-Gert Pöttering Jerzy Buzek Martin Schulz Antonio Tajani David Sassoli Roberta Metsola Komission puheenjohtaja • Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja • Unionin puheenjohtaja • Parlamentin puhemies

Kaarle Suuren palkinnon saajat

1950–1975	1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga
1976–2000	1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton
2001–	2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala

n k m Italian pääministerit Kuningaskunta (1861–1946) Cavour – Ricasoli – Rattazzi – Farini – Minghetti – La Marmora – Ricasoli – Rattazzi – Menabrea – Lanza – Minghetti – Depretis – Cairoli – Depretis – Cairoli – Depretis – Crispi – di Rudinì – Giolitti – Crispi – di Rudinì – Pelloux – Saracco – Zanardelli – Giolitti – Tittoni – Fortis – Sonnino – Giolitti – Sonnino – Luzzatti – Giolitti – Salandra – Boselli – Orlando – Nitti – Giolitti – Bonomi – Facta – Mussolini – Badoglio – Bonomi – Parri – De Gasperi Tasavalta (1946–) De Gasperi – Pella – Fanfani – Scelba – Segni – Zoli – Fanfani – Segni – Tambroni – Fanfani – Leone – Moro – Leone – Rumor – Colombo – Andreotti – Rumor – Moro – Andreotti – Cossiga – Forlani – Spadolini – Fanfani – Craxi – Fanfani – Goria – De Mita – Andreotti – Amato – Ciampi – Berlusconi – Dini – Prodi – D’Alema – Amato – Berlusconi – Prodi – Berlusconi – Monti – Letta – Renzi – Gentiloni – Conte – Draghi – Meloni

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF Kansalliset Ranska BnF data Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Alankomaat Puola Henkilöt Dizionario Biografico degli Italiani Deutsche Biographie Trove Muut NARA SNAC IdRef