Tässä artikkelissa perehdymme David Gross:n kiehtovaan maailmaan. Tämä aihe kiinnostaa hyvin monenlaisia ihmisiä, koska sen vaikutukset tuntuvat jokapäiväisen elämän eri alueilla. David Gross on ollut historiallisista näkökohdista nykypäivän merkityksellisyyteen asti sekä asiantuntijoiden että harrastajien tutkimusten, keskustelujen ja pohdiskelujen kohteena. Seuraavilla riveillä tutkimme David Gross:n eri puolia analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja sen mahdollista tulevaa kehitystä. Liity meihin tälle David Gross:n kiertueelle ja tutustu kaikkeen, mitä tällä jännittävällä aiheella on tarjota!
David Jonathan Gross | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. helmikuuta 1941 Washington D.C., Yhdysvallat |
Kansalaisuus | Yhdysvaltalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Jerusalemin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Geoffrey Chew |
Instituutti |
Kalifornian yliopisto, Santa Barbara Harvardin yliopisto Princetonin yliopisto |
Oppilaat |
Frank Wilczek Edward Witten |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Palkinnot | Nobelin fysiikanpalkinto (2004) |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
www.kitp.ucsb.edu/gross | |
|
David Jonathan Gross (s. 19. helmikuuta 1941 Washington, D.C.) on yhdysvaltalainen fysiikan professori Kavli Institutessa Kalifornian yliopistossa, Santa Barbarassa. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2004 yhdessä David Politzerin ja entisen oppilaansa Frank Wilczekin kanssa. He saivat palkinnon vahvaa vuorovaikutusta koskevasta tutkimuksestaan. Gross tunnetaan myös säieteorioiden tutkimuksestaan.
David Gross varttui Washington D.C:n lähiöissä. Hänen isovanhempansa olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin Itä-Euroopasta. Grossin perheen lapsia rohkaistiin lukemaan paljon ja osallistumaan älyllisiin keskusteluihin.
Vuonna 1955 perhe muutti Jerusalemiin, ja David Gross kävi siellä koulunsa loppuun heprean kielellä ja suoritti alemman korkeakoulututkinnon paikallisessa yliopistossa. Hän jatkoi opintojaan Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, joka oli siihen aikaan alkeishiukkasten tutkimuksen keskus. Sieltä hän siirtyi Harvardiin ja 1969 Princetoniin. Hän sai monia innostavia opiskelijoita kuten Frank Wilczek ja keskittyi kvanttiväridynamiikkaan. 1980-luvun alussa hän siirtyi säieteorian pariin.
Vuonna 1997 Gross aloitti Santa Barbarassa Kavli-instituutin Teoreettisen fysiikan laitoksen johtajana.
Gross on ollut kahdesti naimisissa ja hänellä on kaksi tytärtä.
Gross, Wilczek ja Polizer saivat Nobelin palkinnon löytämästään asymptoottiseksi vapaudeksi kutsutusta kvarkkien ominaisuudesta, joka on pohjana kvanttiväridynamiikan teorialle. Sen avulla fyysikot saivat täydennettyä hiukkasfysiikan standardimallin, joka kuvaa kaikki alkeishiukkaset ja niiden keskinäiset vuorovaikutukset.
Gross oli myös yksi vuonna 1987 julkaistun supersäieteorian kehittäjistä. Säieteorian mahdolliset käytännön sovellukset ovat vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta säieteoria saattaa olla paras yritys ymmärtää maailmankaikkeuden pohjimmaista rakennetta.
|