Nykymaailmassa Brittipop on ongelma, josta on tullut yhä tärkeämpi sosiaalisilla, poliittisilla ja taloudellisilla aloilla. Sen vaikutus on ollut niin merkittävä, että se on synnyttänyt keskustelua, ristiriitaisia mielipiteitä ja mobilisaatioita eri puolilla maailmaa. Se on aihe, joka on herättänyt huolta ja huolta väestössä, koska sen vaikutukset ovat kauaskantoisia ja voivat vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa perehdymme Brittipop:een ymmärtääksemme sen tärkeyden, sen haasteet ja mahdolliset ratkaisut, joita on ehdotettu tämän ongelman ratkaisemiseksi tehokkaasti.
Brittipop | |
---|---|
Alkuperä | vaihtoehtorock, glam rock, voimapop |
Alkuperämaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
Kehittymisen ajankohta |
1990-luvun alku |
Tyypillisiä soittimia |
laulu, sähkökitara, sähköbasso, rummut, koskettimet |
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
post-britpop, new wave of new wave |
Brittipop tarkoittaa brittiläistä pop- ja rockmusiikkia. Nykyisin käsite yhdistetään ennen kaikkea 1990-luvun keskivaiheilla vallinneeseen brittiläiseen rocksuuntaukseen, jonka englanninkielinen nimi on Britpop.
Brittipop oli melodista ja kitaravoittoista. Musiikillisesti se nojasi vahvasti perinteiseen brittiläiseen rockmusiikkiin. Brittipopyhtyeiden suurimpina vaikuttajina toimivat 1960-luvun menestyneet brittiläiset yhtyeet kuten The Beatles, The Who, The Kinks ja Small Faces. Jonkin verran vaikutteita haettiin myös punkista, glam rockista ja The Smithsin kaltaisista 1980-luvun yhtyeistä. Tyylilajin menestynein ja tunnetuin albumi on Oasiksen (What’s the Story) Morning Glory?, jota on myyty maailmanlaajuisesti arviolta 20 miljoonaa kappaletta.
Ulkoisessa tyylissä henki vahvana 1960-luvun mod-kulttuurin ja lad-henkisyyden sulautuminen. Asiaan kuuluivat täten moppitukat ja peribrittiläiset brändit kuten Ben Sherman, Burberry, Fred Perry, Clarks ja Paul Smith. Brittipop-tyyliä ja koko ilmiötä pidetäänkin korostetun valkoihoisena, konservatiivisena, retrohenkisenä ja menetettyyn ”parempaan Britanniaan” kaihoavana.