Tässä artikkelissa tutkimme Recording Industry Association of America:n kiehtovaa maailmaa, joka on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että harrastajien huomion. Recording Industry Association of America on ollut kiihkeän keskustelun ja analyysin kohteena sen vaikutuksista nyky-yhteiskuntaan sen historiallisiin juuriin. Näillä sivuilla tutkimme Recording Industry Association of America:n eri puolia sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin sen merkityksellisyyteen korkeakouluissa. Tämän kiertueen avulla toivomme tarjoavamme täydellisen ja vivahteikkaan näkemyksen Recording Industry Association of America:stä ja antaa lukijoillemme syvemmän ymmärryksen tästä kiehtovasta aiheesta.
Recording Industry Association of America | |
---|---|
Perustettu | 1952 |
Päämaja | Washington (DC) |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Recording Industry Association of America (tai RIAA) on levy-yhtiöiden ja ääniteteollisuuden etua ajava toimialajärjestö Yhdysvalloissa. Järjestön jäseninä on suuri määrä yrityksiä, kuten levy-yhtiöitä ja jakelijoita, joiden osuus Yhdysvalloissa tuotetusta ja jaetusta musiikista on noin 90 %. RIAA perustettiin vuonna 1952. Vuodesta 2011 lähtien järjestön toimitusjohtajana on ollut Cary Sherman.
RIAA:n jäseniä ovat muun muassa kolme maailman suurinta levy-yhtiötä Universal Music Group, Sony Music Entertainment ja Warner Music Group.
Alkuvaiheessaan RIAAn päätehtävänä oli ylläpitää äänentoistoon liittyviä standardeja. Näistä tunnetuin on ns. RIAA-taajuuskorjaus.
RIAA-taajuuskorjaus on analogisisissa äänilevyissä ja levysoittimissa käytetty taajuuskorjaustapa. Se määrittelee ääntä levylle tallennettaessa ja levyltä toistettaessa käytettävät taajuuskorjaukset. Tallennuksen aikana matalia ääniä vaimennetaan ja toiston aikana vastaavasti vahvistetaan. Tämän avulla uran amplitudi levyllä pienenee ja urat voidaan kaivertaa levyn pintaan tiheään ilman että ne koskettavat toisiaan. RIAA osallistuu edelleen myös monien muiden äänentoistolaitteiden standardien tuottamiseen.
Recording Industry Association of America jakaa Yhdysvalloissa myytäville musiikkialbumeille, -singleille ja -videoille myyntimäärään pohjautuvaa sertifikaattia, joka voidaan rinnastaa kulta- ja platinalevymyynteihin. Näitä ovat:
Myynnissä otetaan huomioon fyysisen myynnin lisäksi sekä teosten digitaalinen lataus että suoratoisto eli striimaus. Singleillä yhtä sertifiointiin laskettavaa myyntiyksikköä vastaa yksi digitaalinen lataus tai 150 ääni- tai videostriimausta. Albumien yhdeksi myyntiyksiköksi lasketaan fyysisen albumin myynnin ohella yhden kokonaisen albumin tai kymmenen sille kuuluvan kappaleen lataus tai 1 500 striimausta albumille kuuluvilla kappaleilla.
RIAA on haastanut yksityisiä ihmisiä oikeuteen piratismista. RIAA on haastanut laittomasta musiikin jakamisesta vertaisverkossa oikeuteen sellaisia ihmisiä, joilla ei ole tietokonetta tai internet-yhteyttä.
RIAA:n ensimmäinen oikeuteen haastama henkilö Jammie Thomas oli syytteen mukaan jakanut verkosta 24:ää kappaletta, ja hänet tuomittiin maksamaan siitä 222 000 dollaria. Hän pyysi uutta oikeudenkäyntiä valamiehistön ohjeistamisvirheen vuoksi ja siihen suostuttiin; uusi tuomio oli 1 920 000 dollaria. Hän valitti tästä tuomiosta "perustuslain vastaisena", ja tuomari muutti summan 54 000 dollariksi. Tämän jälkeen RIAA ehdotti, että Thomas maksaisi sille 25 000 dollaria, mutta Jammie kieltäytyi tästä sopimuksesta. Oikeudenkäynnissä sakkojen suuruuden maksamiseksi 4. lokakuuta 2010 korvaussummaksi määrättiin 1,5 miljoonaa dollaria. Heinäkuussa 2011 oikeus alensi korvausta 54 000 dollariin, mutta levy-yhtiöt ilmoittivat valittavansa päätöksestä. 11. syyskuuta 2012 Yhdysvaltain kahdeksannen tuomiopiirin valitustuomioistuin kumosi 54 000 dollarin korvauksen ja palautti voimaan alkuperäisen 220 000 dollarin tuomion.